Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks

Oli kyl ihan mukava viikonloppu. Kaljaa, naurua, musiikkia, hyvää seuraa, autoilua. Myös huutamista, paiskomista, feidaamista ja mökötystä... 

En ymmärrä mikä siin on, et ihmine voi puoles vuodes muuttuu ihan saatanasti, huonoo suuntaa.. Ja miks pitää luvata samoja asioita miljoona kertaa, ku ei silti vieläkää niit lupauksia pysty pitämää. Mulla menee kohta luottamus kaikkii ihmisii ja kaikkii juttuihi, oikeesti enää tiiä et mitä kannattaa enää uskoa... Mut elämä on raakaa..

+i hate mondays. ekaks aamul dösä levis --> myöhäs kouluu, köksän tunnil hajotin muutaman ylimääräsen munan lattialle, muffinssitki lens pitki seiniä. ei huhhuh..

Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät

Juujuu, juustosta löytyy ;D Eile selvisin jopa kouluu ja siit sit Jonin kans Jannelle, oli kyllä ihan mukavaa :) Monarillaki pyörittii ja sit päädyin kotii lukemaa viimetipas ruotsin kokeesee joka oli tänää ja meni iha päi persettä.. Tänää koulussa muistinki sit, että meiän äitillähä on tänää synttärit.. Siin sit paniikis mietin, et ostanko sile jonku lahjan mut päätin tehä sille piimäkakun ja hyvi näyttää maistuvan .. :--) Huomen ois taas vaihteeks suuntana Myrskylä, ei vaa millää jaksas matkustella mut pakkohan se on... Ainii, siivosin miu huoneen tänää !!  Mut ku ei nyt päästä irtoo yhtää mitää viisasta tänne ni en tuhlaa tei aikaa enempää, heissulivei.

Joka toinen sana vittu, vittu mitä sitte

Juuu u, kipeenä. Buranan, strepsilsien ja bafusinin sekakäyttöö.. Henkisesti tuntuu, et demoni syö mua kokoaja lisää sisältäpäi ja lopulta kuidun kokonaan.. Tuntuu vaa nyt vähän kaikki senver turhalta et ei jaksa kirjottaa yhtää mitää. Muutaku sen viel kerron et porukat menee ensviikol kattoo mei mahollista tulevaa kämppää Nastolasta. :)

Mun on aika mennä, on aika levähtää.

Oon onnellinen - mitä sä luulit !?

Ei, mun on pakko myöntää, mä en todellakaa ole onnellinen. Mun pienessä päässä pyörii nii helvetisti asioita, et ei niit pysty mitenkä käsittelemään. Ja sit viel kysellää et :"miks sä oot viillelly, mikä sul on ku oot noi apeen näköne, miks sä oot noi apaattine??" En mä vittu jaksa vastailla, mul on omat syyni mitkä kerron kenelle haluun. En pysty enää luottamaan kehenkä, kaikki kertoo eteenpäi tai ainaki virnuilee seläntakana. Tai sit mä vaan kuvittelen, en tiiä.

Eilen oli vähän jännä päivä, ei siitä sen enempää ku että nukuin ja en ollu koulussa. Tänää ku meen kouluu, ni saan heti niskaani opettajan säälivän katseen. Jotenki ei tunnu mukavalta taas huomenna palata sinne. Terapiaki oli tänään, siel me vaa kuunneltiin lastenlauluja.. Huomenna pitäis koulunjälkee mennä Savitaipaleelle moikkaa frendei, jos siit reissust sais ees jotai iloo tähä elämää c:

Mutta ei tänäänkään.

Viime viikko meni vauhilla, vähä liianki. Koulussa homehtumista, keskustassa säätämistä... Torstaina kävin pelaamas sulkapalloo, sais vähä kaloreit poltettuu.. Sainpas muute myös naistenpäiväruusuja, lällää..Viikonloppu Tatulla, taas, vähän vasten tahtoani sinne itteni raahasin...

 Haluisin ottaa lomaa koulusta, kavereista ja perheestä. Antaa aikaa vaan itelleni, ja mun omille ajatuksille. Saisin selvitettyy kaiken mun pään sisäl, mut eihä se oo mahollista. Täs on nii paljo suurii päätöksiä edes, et vaik saisin kui paljo aikaa, ni ei se riittäis. 

Masennus ei oo merkki heikkoudesta, vaan sitä, et on koittanu olla liian vahva liian pitkään.

En tiie mitä tapahtuu, aika vaa menee. Jos on mennäksee. Koulussa istuessa minuutit tuntuu niin pitkiltä, ettei kestä. Sit vapaa-ajalla aika menee ainaki joskus liiankin nopeesti. Vihaan sitä, että loma loppu. Aamulla tuli taas mietittyä, et mitä jos lintsais. Mut päätin silti raahata perseeni kouluun, koska oon Luotsilla, eli sellane luokka missä on helvetin tarkat säännöt, ja poissaolot joutuu korvaamaan minuutti minuutilta. Eli vasten tahtoani silti menin sinne, ja loppupelis iha hyvä, oli kiva nähä kaikkii ihmisii taas :)

Oon miettiny tosi paljo mun tän hetkistä suhdetta, en jaksais sitä, mut en halua jättää. Kaikki paska aina on loppuenlopuks miun syy, ja vaik ei ois ni mie siitä saan kärsiä. Mun itsetunto heikkenee päivä päivält täs suhtees, ja mun voimat rupee muutenki kohta loppumaan. En vaan tiiä mitä pitäis tehdä.

Tästä päiväst vielä, oli tosi kivaa, kiitos poijjaat :) Jannest on tullu miulle tän kevään aikana tosi tärkee ja läheinen, siihen mä taidan luottaa eniten. Janne aina jaksaa kuunnella jos miul on murheita, ja osaa myös piristää.. Ja sentäs hää on miun enkelinä myös koulussa♥

Ku katot mun silmii, voit nähä kuinka kärsin, ku huudat mulle, tein taas jotai väärin

Pitää myöntää, mua ahistaa. Läheisyys, kihlasormus, halit, pusut, vierekkäi nukkumine..

En tiiä miks, tuntuu vaa pahalta. Pelkään...