RAILI TURKKILA ♥
♥ 18.4.1945
† 2.1.2009
Rest in peace, vikat sanani sulle,
rest in peace, vikat sanat jotka kuulet.
Okei, onha tost jo aikaa sillai, mut täs kaikkee mietties tuli ikävä.
Kysees siis miu mummo.. Joteki hää vaa oli miulle nii tärkee.
En tiiä mist johtuu, mut ain sanottii sitä mamiks, ei mummoks,
en tiiä miks mut nii on sanottu iha pienestä asti.
Aina oltii miu veljen kans niillä hoidossa, katottii
mamin kans jotai lastenohjelmia ja ainaku niillä oli yötä
ni sai aamupalaks paahtista minkä pääl oli mansikkahilloo.
Mamil oli ain nii hienosti viilatut ja lakatut kynnet,
hää teki aina hesarista sen ison ristikon, eikä se ollu sille ees
vaikeeta. Sit talvel ain mentii mamin kans luistelemaa ja näi.
Mut sitte, mie olin sillo ehkä 6 vuotta, mamil todettii
rintasyöpä. Sitä hoidettii vuosia ja yritettii parantaa,
mut lopult meni nii huonoks et mami makas sairaalas tosi
kaua ja lopult si kuoli siihe. Mut kuoli nukkuessaa, ei sentäs mihikää
kauheisii kipuihi. Ruumis tuhkattii, uurna haudattii sen vuoden
äitienpäivänä. Jäin vaa kaipaamaa iha kauheesti !
Katson ylös,
silmäni suljen,
katseeni lasken.
Otan kuvas seinältä,
painan sen rintaani vasten.
En nää selvästi kaikkee,
mut sut paikallesi lasken,
rakastamme sinua,
hyvää matkaa rakas aamen.