Totuus on niitä varten, jotka sen kestävät.

Peruskoulu suoritettu keskiarvolla 7.7... 

Koulut olis nyt sit ohi, kattoo mistä syksyllä itteni löydän. Viikonloppu oli ja meni,kaikki vaan tulee ja menee. Ei mikää oo pysyvää. Lappeenrannan kavereita tulee ikävä, täällä kaukana kattelen kaikkien kuvia ja mietin yhteisiä hetkiä..

Tosiaan, lauantaina todistus ja ruusu kädessä suuntasin kotia päin ja melkee heti Tatulle. Siellä sun täällä vieteltii alkavaa lomaa suht koht mukavissa merkeissä... Sunnuntaina keksittii sulkapallon ja tikanheiton mukavuus.. Eilen eksyttii taas meille, ja mitäs muutaka mie oisin kaks päivää täs tehny ku järjestelly huonetta. Tänää kyllä sain meiät molemmat vähä tutustumaa Lahden kauppoihin, lähti sieltä mukaa muutama toppi, legginssit, pitkis ja korviksia, eli ihan hyödyllinen reissu. 

Tatu menee huomen kotia päi, saan pitkäst aikaa viettää ite rauhallisen koti-illan, enneku taas torstaina lähen iskälle ja siitä sitte perjantaina viikonlopun viettoon Viroon.. 

 Lauantaina kevätjuhlassa istuessa tuli samalla tosi haikee mut myös onneline olo. Kaikki pakollinen koulu on nyt käyty, mut kaikki kaverit jää taakse. Oon aina jääny haikailee vanhoja kavereita, paikkoja ja kouluja, mutta eteenpäi mennää. Enempää miulla ei nyt oo aikaa taaskaan turista, siivoominen odottaa.

Kun tänään lähden, en taakse aio vilkaistakaan.

En oo taas varmaa viikkoo kirjottanu, mut ei oo ollu vaan aikaa.

Viikonloppuna muutettiin Lahteen, mut mie viel tän viikon oon asustellu Lappeenrannassa miun tädillä. On ollu luokkaretkee ja kaikkee muutaki reissaamista.. Nyt on sopiva hetki rauhottua ja istua vaan alas kirjottamaa...

Ylihuomenna olis peruskoulu kokonaa ohi ja päättötodistus kädessä. Miust tuntuu et se todistus ei tuu olee tarpeeks hyvä, mut en jaksa stressata vielä kun ei tiiä mitä tapahtuu... Oon ollu aika haikeena nyt, ku tajusin et tuun näkee miu nykysii kavereit toooosi harvoin, jään kyl kaipaamaan ihan pirusti ja pelkään sitä, et mitä jos niitä yhteyksii ei pidetäkkä, vaikka nii aina luvataa. Kokemuksella voin sanoo et suurin osa ihmisist tulee hiljaksee unohtaa miut, mut jos en kert oo nii tärkee et pitäis muistaa ni hyvä vaa et unohun sit niien mielistä. Mut toivottavasti löydän uusii mukavii kavereita jostai, ja saisin elämän vihdoin oikeille raiteille.

Kesäki on lopullisesti tullu, tätä on ootettu. Aurinko lämmmittää ja miuta se kerkes jo vähän polttamaanki ku en lentopallon pelaamisen keskellä muistanu aurinkorasvan käyttötarkotusta..

Juhannuksen jälkeen tulis vuos Tatun kanssa, en tajuu mite aika on menny näi nopeesti. Aika vaa hurahtaa ohi ja en ite pysy perässä.. Mut onnelline oon et vieläki ton höppänän kans yhessä ollaa, vaikka useesti on tooosi vaikeita päiviä ja viikonloppuja ja viikkojaki, mut niistä on selvitty, toivon et selvitään jatkossaki..

Mut aika rientää, täytyy lentää :D !