Mä tiiän ei oo helppoo olla rakkaast kaukana,
ajatella että meres saaret on kaukana.
Kohtalolla tunne, jatkaa unelmiimme uskoa,
ja nähdä silmistä, milloin loppuu tää tuska.
Miten hienoa on tällä näit tunteita lausua,
ja milloin on se päivä milloin kanssas voin asua.
En vain unta saa ellei ajatuksii sussa,
ne lämmittää mua viilees ja jopa helmikuussa.
Kun sä kaukana oot,vain pelkkii kangastuksii,
kun sä kaukana oot,arvol ei valastuksii.
Mun sydämeni lyö ainoastaan sua varten,
ilman sua en oo mitää ja sua ainoastaa tartten.
Kaikkii savis-ihmisii iha helvetinmoine ikävä, tuntuu vaa et tunne o ykspuoline.. No, ei se mtn, kait mie pärjään. Haluis vaa nähä kaikkii pitkäst aikaa.. Kelannu täs just tos viime syksyy, sillo oli nii hyvä frendiporukka, olin Nikonkaa yhe, ja Anna oli se tärkein kavereist, on kyl vielki :) Nii paljo muistoi, satuttaa liikaa ku ees muistelee. Voisin iha hyvi mennä käymää siel, mut tuntuu et pilaisin ainaki parin ihmisen päivän siin samal, ni en haluu... Toivon vaa et teil kaikil ihmisil siel on hyvä olla ettekä mieti mtn paskaa ja kaikki menis hyvi, sitä haluun teille (:
Mutjoo, en ny jaksa stoorailla tän enempää, heippaa (: