jengi pelaa vaan aikaa, niil on liikaa mistä valita

 Lunta, vettä, räntää, kylmää, märkää. En tykkää.

Kissoja, kavereita, perhettä, poikaystävä, kuvailua. Tykkään.

Taas viikko vaan meni, ilman et mitään ihmeellistä kerkes ees tapahtua.. Viikolla kerenny paljon muuta ku siel päiväkodis olemaan, ja vähä kaupungillaki kai pyörähdin. Perjantaina Joni oli meillä yötä, saunottiin ja muuta mukavaa :) Eilinen meniki sit vaa siivotessa yms, ja tänää kävi vähä "perhettä" kylässä, oli ainaki pirun hyvää kakkua, ja masu taas kasvaa ..

Miuhun alkaa iskemää oikeesti tää syys/talvimasennus, tuntuu et haluis vaan jäädä peiton alle pimeää yksin möllöttämää, ei millää jaksais lähtee minnekkää, varsinka aamusin.. Yritän vaa pitää itteni liikkeel, ettei koko talvi taas menis iha hukkaa, hmhp. Toisaalt ootan jo innolla joulua, sitä kaikkee hössötystä ja hyvää ruokaa, ja uuttavuotta ja sitä sekoilua kavereitten kanssa. Ei vaan jaksais oottaa.. :( 

ps, ulkoasuu vähä muokattu, onko ihajees?

Tunnen vatsas perhosen siipien iskut.

Vesisadetta, kylmää, kokeita, paksuna olevia kissoja.. (:

Jotenki tää syysmasennus rupee iskemää miuhunkii, johtuu varmaanki tosta hirveestä säästä, ja koulusta. Miks miun pitäis jaksaa joka päivä istuu 8 tuntii koulussa ? Mutta en valita, iteppähä oon hakenu tonne ja menny. Mut kaverit auttaa jaksamaa.  Huomen tosiaa kehityspsykologian koe enkä todellaka osaa mitää vaikka kui paljo yrittäny lukee, ei vaa jää päähän. Huomenna myös raahauduttava ostamaa jotaa takkia, et syysloman jälkee voi mennä viideks viikoks päiväkotii työssäoppimisee ilman että seisoskelee 3tuntii päivässä pihalla nahkatakissa jäätymässä !

Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan

Ei pitäny erota koskaan, nyt meit ei ookkaan. 

Vesisadetta, itkua, hammassärkyä...

Turhaanha mie täs yhtää mitää yritän kirjottaa, ku ei täst pääst irtoo enää mitää.. Kaikki on niin nopeeta ja yllättävää, miulla menee niin kauan sopeutua jokaiseen muutokseen. 

Suklaata, yksinjäämisen pelkoa, korvaustehtäviä...

Turhaaha täs on jäädä murehtii, täytynee nyt vaa varata se hammaslääkäri ja mennä sit sinne huutamaan kurkku suorana. 

Se, mitä oli, niin oli. Mitä seuraavaksi, tänään, huomenna ?

Blaah, en jää miettimää. 

Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa ja tiedän mitä tarkottaa kun alas vajoaa.

"Tää ei oo itsemurhakirje, tai en oo varma, miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna?"

Huomenna ois taas koulua. Jos totta puhutaa, ni en todellakaa haluais tai jaksais mennä. Haluaisn vaa jäädä kotii nukkumaa, mun omaa rauhaa, pimeytee ja yksinäisyyteen. Mua ahistaa jotenki olla ihmisten kanssa. Kaikki kyselee liikaa, valittaa heti jos en jaksa puhua.. Haluisin vaa lomaa kaikesta, voisin vaa nukkua.. Pitkään. En tiie, et ikuisesti vai ei, mut tosi pitkään ainaki. Sillo ei mikää tunnu miltää, voi kunpa ois nii myös oikeessa elämässä. Ja anteeks tää avautuminen, mut edelleenkä kukaa ei pakota lukemaan.

Nii jaa juu, onko teil mitää postaustoiveita, ku miulta pyydettii tos sellast et kuvaisin koko mun päivän; mitä teen missä meen mitä syön etc. Oisko se kiva, vai sit jotain iha muuta ? Ehotelkaa, toteutan niit kaikkii kyl sit ku vaa kerkiän.

Mä olen hirmuisen notkea, ja röllimetsän paras voimistelija

yksinäinen lapsi itkee hiljasessa maailmas, 

tahtoisi vaan olla paremmassa paikas.

kadottanu tiensä ei löydä enää elämää,

lapsi nukahtaa eikä herää enää tääl.

tälläsiä fiiliksiä vähän tänää. mut ei siitä sen enempiä.. c:  huomenna tosiaa lähetää porukoitten kans kattomaa Nastolast kämppää ja sielt meen si Tatulle ja perjantaina sit mummolaa... Kuolen siel sit sunnuntaihi asti :/ Noh, kamera ja läppäri on lähös  messii ni kai mie selviän.. Ei vaa kauheesti välttämättä huvittais iskää nähä ku seki tulee sinne ja  hänen kans en oo täs lähiaikoin ollu missää maailman parhaimmis väleis, mut ihmeitä tapahtuu. jos vaik sais "sovittuu" sen kans... Ja iha btw, miun huone on vähä uudistunu maanantaisen Ikea-reissun jälkee, kuvia tulee ehkä sitte ku oon saanu siivottuu ja järkkäiltyy kunnol. Ja en enää jaksa kauheesti panostaa tähä sisustamisee ku kaks kuukautta täs enää kuiteki asutaa, sit on uus kämppä ja uudet kujeet Nastolassa :) 

Ja jos joku tarkkasilmäsenä huomaa nois

kuvis jotai hassua, ni kyllä, ne on viime keväältä.

hopeless.

En jaksa enää pettyä uudelleen, 

en jaksa enää elää huomiseen.

En tajuu mite voi olla näi paska olo, ahistaa, pelottaa, vituttaa, masentaa..

Ja on nii tyhjä fiilis. Ja turha. En löydä merkitystä itelleni, en syytä miks 

elän. En jaksa keskittyy mihikää, en saa mitää aikaseks. Oon vaa kyllästyny itteeni.

Kaipaan kaikkii rakkaita, jotka on jo taivaas, tavallaa haluisin sinne niie luo,

en pelkää kuolemaa, miulle se, et mie kuolisin, on iha neutraali asia,

ei mitää pahaa. Tavallaa toivonki et pääsisin pois täält. Mut on yks ihmine,

joka ei sen jälkee enää jaksais, tiiän sen. Ja haluun et hää voi elää elämäsä

loppuu asti, kuolla luonnollisest, ei oman käden kautta. Se ihmine, äiti ♥

Tiiän et hää romahtais iha täydellisest, sen tiiän. Tai luulen tietäväni.

Mut silti, en vaa tiiä onko mulla enää energiaa tähä elämää. Oon suunnitellu 

kaiken kuolemasta, tavan, ajan ja paikan. Mut.. Oon miettiny sitä, et milt se tuntuu,

ku tajuu et tää oli nyt tässä, minuuttien päästä miuta ei oo enää.

Sitä, milt tuntuu ku näkee kaikki rakkaat viimestä kertaa,

tekee asiat viimestä kertaa. Se tuntuu pahalta, mut houkuttelee.

Oon pahoillani, mut nyt mietin itsemurhaa,

ja kaiken tän jälkee en tekis sitä turhaa.

just pain.

kipu tunkeutui syvälle sisimpään, miten poistan sen ?

                                            aika kulkee taakseppäin, miten voin muuttaa sen ?

pilvet kerääntyy taivaalla, miten haihdutan ne ?

arki, miten siitä selviän ?

käperryn peittoon kuin etana kuoreensa, milloin pääsen pois ?

mä tahdon siivet selkään

Oon kyllästyny itteeni, kyllästyny virheisii,

kyllästyny siihe et teen kaikki ain kipeiksi,

oon tehny kaiken vääri, se kaduttaa vitust.

Tällaseks synnyin, mua sattuu, onnellisuudest tiputtii,

oon jääny jumii kuunnelle mun virheitä,

sitä mite oon satuttanu ja oon perseestä.

Ehk mä si kans oon, mut ain syy ei oo vaa mun,

tappaisin itteni, mut ei se oo tähä ratkasu.

Eikä mihikä muuhuka, mut mua uuvuttaa,

kuulen taas oon paska, kusipää, ja si mietit miks mua vituttaa.

--

Nyt hän tietää mitä tehdä,
taakse jää ahdinko, eteenpäin palkinnot.
Tyttö kohtaa pimeän, se tappaa kirkkaan valon,
vaan kohtaamalla kuoleman voi päättää valkean paon.
Nyt on yö pimee, kaikki muut nukkuu,
oon kyyneleit vuodatettu, ne vielki virtaa.
Ja viel muutama hetki, sit lopuu elämän retki.
Joten yli rajojen hän on löytänyt pakotien,
tyttö liikkuu varoen suojas varjojen.
Astuu sillan päälle, ei epäile yhtään,
vesi alapuolel näyttää tyhjää tilaa.

On kokenu tarpeeks, valmis heittää kaiken,
päätös on tehty mut edes vaikein.
Tytön kylmät jalat ottaa viimesen askeleen,
ja hengenvedot loppuu jääkylmään veteen.
Painutaan alle maan, pois pahasta nukkumaan.
Lennetään taivaasee, tuu peräs mie jo edelt meen.