En jaksa enää pettyä uudelleen,
en jaksa enää elää huomiseen.
En tajuu mite voi olla näi paska olo, ahistaa, pelottaa, vituttaa, masentaa..
Ja on nii tyhjä fiilis. Ja turha. En löydä merkitystä itelleni, en syytä miks
elän. En jaksa keskittyy mihikää, en saa mitää aikaseks. Oon vaa kyllästyny itteeni.
Kaipaan kaikkii rakkaita, jotka on jo taivaas, tavallaa haluisin sinne niie luo,
en pelkää kuolemaa, miulle se, et mie kuolisin, on iha neutraali asia,
ei mitää pahaa. Tavallaa toivonki et pääsisin pois täält. Mut on yks ihmine,
joka ei sen jälkee enää jaksais, tiiän sen. Ja haluun et hää voi elää elämäsä
loppuu asti, kuolla luonnollisest, ei oman käden kautta. Se ihmine, äiti ♥
Tiiän et hää romahtais iha täydellisest, sen tiiän. Tai luulen tietäväni.
Mut silti, en vaa tiiä onko mulla enää energiaa tähä elämää. Oon suunnitellu
kaiken kuolemasta, tavan, ajan ja paikan. Mut.. Oon miettiny sitä, et milt se tuntuu,
ku tajuu et tää oli nyt tässä, minuuttien päästä miuta ei oo enää.
Sitä, milt tuntuu ku näkee kaikki rakkaat viimestä kertaa,
tekee asiat viimestä kertaa. Se tuntuu pahalta, mut houkuttelee.
Oon pahoillani, mut nyt mietin itsemurhaa,
ja kaiken tän jälkee en tekis sitä turhaa.