Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan

Ei pitäny erota koskaan, nyt meit ei ookkaan. 

Vesisadetta, itkua, hammassärkyä...

Turhaanha mie täs yhtää mitää yritän kirjottaa, ku ei täst pääst irtoo enää mitää.. Kaikki on niin nopeeta ja yllättävää, miulla menee niin kauan sopeutua jokaiseen muutokseen. 

Suklaata, yksinjäämisen pelkoa, korvaustehtäviä...

Turhaaha täs on jäädä murehtii, täytynee nyt vaa varata se hammaslääkäri ja mennä sit sinne huutamaan kurkku suorana. 

Se, mitä oli, niin oli. Mitä seuraavaksi, tänään, huomenna ?

Blaah, en jää miettimää. 

Kävelen pois päi täält, ei kaikkia kuoppia voi väistää

Tavaroiden kantamista, rakastuminen veljen uuteen asuntoon, autossa istumista, epämääräistä hengailua, herkkuja, uus sänky, koulua, koulua ja vielä vähän koulua...

Saan vihdoin olla ylpee itestäni, oon nimittäi jokapäivä menny kouluu vaikka olis kui paljo

väsyttäny tai vituttanu tai ärsyttäny. Päivät on pitkiä, enkä nää mitää ja päätä särkee, silti vaa kiltisti istun.. 

Optikolle täytyy varmaanki huomenna mennä, jos se sit vaik myis miulle sellaset lasit millä

näkisin jotaki ja ikuine hedari helpottais. Uus puhelinki pitäis olla tulossa, sitä odotellessa :) 

Lahti on mukava kaupunki, mutta on tääl vielki tooosi orpo olo, ku ei oikee tunne ketää, ja tulee istuskeltuu melkee kaikki päivät kotona ku ei oo ketää kene kans mennis jonneki tai tekis jotai, mut viikonloppusi sit tekemistä ja porukkaa senki edestä, ainaki joskus :D 

Mut nyt täytyy poistuu takavasemmalle lukemaa

 kokeesee ja kuuntelemaa kissan maukumisia..