Hiljainen, tyttö yksinäinen.

Mökillä porukoitten kanssa. Aamulla telkesin itteni tonne vesisateesee ja istuin siel sen puol tuntii kunnes tajusin et jos koputan noitte ikkunaa ni ehkä jompikumpi herää ja avaa oven, ja niin kävi.. Äitin kanssa on ruvettu nyt lenkkeilemää, samal tulee kuntoilu ja äiti&lapsi-hetket..

Koko mun kesäloman aikana ei oo tapahtunu mitää mielenkiintosta, mukavaa tai muutenkaa mitää kummempaa. En tunne koko kaupungista ketään, oon vaan yksin kotona, jos nyt en jaksa Tatulle mennä, mut ei sielläkä jaksa koko ajan olla, kaipaan kuitenki sitä omaa rauhaa, mut en todellakaa näi paljon. Jos en oo Tatulla, oon yksin. Tavallaa surullista, mut kaikkee tottuu :) Ja kyllähän ne päivät, mitä Myrskylässä oon, ni on iha mukavia, mut silti jotain puuttuu. Ne ihmiset siel ei oo miun, vaan Tatun kavereita. En tunne olooni yleensä kovin mukavaks, ees tervettulleeks siellä. Mut kai seki menee sit ajan kanssa ohi, ehkä ? + Kaikkee tottuu paitti jääpuikkoo perseessä ja seki sulaa poies.. :)