Yksinäinen, ahdistunut, masentunut. Näillä sanoilla mua vois kuulema kuvailla. Ja tottahan se tavallaa on, istun päivät pitkät kotona miettimäs elämää ja kuolemaa. Tuli oltua keskustassa, mut miks mie siel olisin ku ei kukaa pyydä. Oon vaa jääny syrjään kaikesta. Kyllähän mä voisin mennä ja olla ihmisten kans, mut ku ei vaa yksinkertasesti huvita, enkä tiiä miks. Ja onha mulla "viikonloppu-elämä" , Tatu♥.
+tällast meil on koulus :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti